Arvotutka

Arvottomuuden tunne: itsetunto, kieltäytymisen taito ja milloin hakea apua

InnerlyTestsin teksti on tuotettu tekoälyn avulla lopussa lueteltujen lähteiden pohjalta. Tarkistus on toimituksellinen, ja sekin on tehty tekoälyllä: yksikään psykologi tai muu mielenterveyden ammattilainen ei ole tarkistanut tätä sisältöä. Päivitetty 2026-10-25. • Tietoa meistä

Joskus tunnemme itsemme vähemmän kyvykkäiksi, tai meistä tuntuu, ettemme ansaitse hyviä asioita. Tässä oppaassa kerrotaan, mitä psykologiassa tarkoitetaan itsetunnolla, miten se liittyy kykyyn sanoa ei, miten vaikean vaiheen erottaa tunteesta, joka ei mene ohi, ja milloin kannattaa hakea apua. Testissä on vain 4 kysymystä: se on tarkoitettu pohdintaan, ei mittaamiseen.

Mitä itsetunto on ja mitä se ei ole

Psykologisessa tutkimuksessa itsetunnolla tarkoitetaan ihmisen subjektiivista arviota omasta arvostaan ihmisenä (Orth ja Robins, 2022). Avainsana on ”subjektiivinen”: samojen tutkijoiden mukaan tämä arvio ei välttämättä vastaa ihmisen todellisia ominaisuuksia ja kykyjä. Se, että tunnet olevasi vähän arvoinen, ei todista, että olisit.

Tutkijat erottavat yleisen itsetunnon eli kokonaiskuvan itsestä ja itsetunnon tietyillä alueilla, kuten ihmissuhteissa, opinnoissa tai ulkonäössä. Käytetyin mittari on Rosenbergin asteikko vuodelta 1965. Itsetunto ei myöskään ole narsismia: itsetunnossa on kyse itsensä hyväksymisestä ja kunnioittamisesta, narsismissa taas siitä, että tuntee olevansa muita parempi ja oikeutettu enempään.

Kyllä vai ei: jämäkkyys

Tässä oppaassa jämäkkyydellä tarkoitetaan sitä, että sanot, mitä ajattelet ja mitä tarvitset, kunnioittaen sekä itseäsi että toista ihmistä. Periksi antaminen silloin tällöin kuuluu kaikkiin ihmissuhteisiin, eikä ystävällisyys ole ongelma. Ero on syyssä: itse valittu kyllä ei ole sama asia kuin kyllä, joka syntyy ristiriidan tai torjutuksi tulemisen pelosta ja jättää omat tarpeesi aina viimeiseksi.

Jämäkkyys ei myöskään tarkoita oman tahdon tyrkyttämistä muille. Kolmessa tutkimuksessa siitä, miten ihmiset arvioivat johtajia työssä, Ames ja Flynn (2007) havaitsivat, että sekä liian vähän jämäkkinä että liian jämäkkinä pidetyt nähtiin vähemmän tehokkaina. Liika jämäkkyys heikensi ihmissuhteita; liian vähäinen haittasi tavoitteiden saavuttamista.

Mitä tämä testi tekee ja mitä ei

Arvotutka on itsetuntemustesti, jossa on 4 kysymystä: mitä teet, kun kukaan ei huomioi vaivaasi, tunnetko, ettet ansaitse hyviä asioita, sanotko kyllä, kun tarkoitat ei, ja miten pidät puoliasi erimielisyydessä. Se ei ole Rosenbergin asteikko eikä sen muunnelma, sitä ei ole validoitu tieteellisesti, ja tulosrajat olemme määrittäneet itse.

Siksi se ei mittaa itsetuntoasi eikä diagnosoi mitään. Tulos on suuntaa-antava tilannekuva, joka voi olla toisena päivänä toinen, ja se kertoo, mihin kuvauksiin vastauksesi sopivat, ei sitä, kuka olet. Korkea tulos ei myöskään tarkoita, että omasta kannasta kiinni pitäminen joka tilanteessa olisi parasta: liialla jämäkkyydellä on hintansa.

Vaikea vaihe vai tunne, joka ei mene ohi?

Osa itsetunnosta vaihtelee hetken mukaan. Heatherton ja Polivy (1991) kehittivät mittarin näille lyhytaikaisille vaihteluille ja havaitsivat, että tällainen hetkellinen itsetunto muuttuu epäonnistumisten jälkeen niin laboratoriossa kuin arjessakin. Vuosien mittaan itsetunto on melko pysyvä, mutta se voi muuttua (Orth ja Robins, 2014). Se, että olo on huonompi kritiikin tai menetyksen jälkeen, ei ole sama asia kuin tuntea lähes joka päivä, ettei sinulla ole arvoa.

Jälkimmäinen tilanne ansaitsee huomiota. Maailman terveysjärjestö WHO mainitsee liiallisen syyllisyydentunteen tai heikon omanarvontunnon masennusjakson mahdollisten oireiden joukossa, yhdessä masentuneen mielialan tai kiinnostuksen menettämisen kanssa, suurimman osan päivästä, lähes joka päivä, vähintään kahden viikon ajan. Myös DSM-5, Yhdysvaltain psykiatriyhdistyksen käsikirja, mainitsee arvottomuuden tunteen tai liiallisen syyllisyydentunteen vakavan masennuksen oireiden joukossa (Bains ja Abdijadid, 2023). Tämä ei ole lista itsensä diagnosoimiseen: vain ammattilainen voi tehdä arvion.

Muutama pieni harjoitus

Kohtele itseäsi niin kuin kohtelisit ystävää. Kristin Neff kuvaa itsemyötätuntoa niin, että tuet itseäsi, kun kärsit tai teet virheen: ystävällisyyttä ankaran arvostelun sijaan, sen muistamista, että vaikeudet kuuluvat jokaisen elämään, ja kipeiden ajatusten huomaamista ilman, että hukut niihin. Vuoden 2023 katsauksessa mallin kehittäjä itse kokoaa yhteen kasvavan määrän tutkimuksia, joissa tämä asenne on yhteydessä parempaan hyvinvointiin.

Harjoittele kieltäytymistä pienissä asioissa. Valitse pyyntö, jossa ei ole paljon pelissä, valmistele lyhyt ja ystävällinen lause (esimerkiksi ”tällä kertaa en valitettavasti pysty”) ja huomaa, miltä sinusta tuntuu jälkeenpäin. Tätä harjoitusta ei ole testattu tässä mainituissa tutkimuksissa; se on vain lähtökohta.

Kun mieleen tulee ajatus ”en ansaitse tätä”, pane merkille, mitä juuri sitä ennen tapahtui, tuomitsematta itseäsi. Puhu myös jonkun luotettavan ihmisen kanssa siitä, miltä sinusta tuntuu: WHO mainitsee tämän osana itsehoitoa, kun on masennuksen oireita. Mikään tästä ei ole parannuskeino, ja tavan, jolla näet itsesi, muuttaminen vie aikaa. Jos tämä ei auta, hae tukea joltakulta.

Milloin kannattaa hakea ammattiapua

Hakeudu psykologille, lääkärille tai muulle mielenterveyden ammattilaiselle, jos arvottomuuden tunne tai syyllisyys tulee lähes joka päivä viikkojen ajan; jos siihen liittyy surua tai kiinnostuksen menettämistä, muutoksia unessa tai ruokahalussa, väsymystä tai toivottomuutta; tai jos se haittaa elämääsi. Apua kannattaa hakea myös, jos joku läheinen nöyryyttää tai vähättelee sinua usein tai jos tunnet pelkoa ihmissuhteessa. Tämä testi ei korvaa tällaista keskustelua.

WHO:n mukaan masennukseen on tehokkaita hoitoja, ja psykologiset hoidot ovat ensisijainen vaihtoehto. Heikon itsetunnon osalta 8 tutkimuksen katsaus viittaa siihen, että juuri sitä varten suunnitellut kognitiivisen käyttäytymisterapian ohjelmat voivat auttaa, osallistujien omien arvioiden perusteella (Kolubinski ym., 2018).

Jos sinulla on ajatuksia itsesi vahingoittamisesta tai oman elämäsi päättämisestä tai tunnet olevasi vaarassa, hae apua heti: ota yhteyttä paikalliseen hätänumeroon, oman maasi henkisen tuen puhelinpalveluun tai luotettavaan ihmiseen lähelläsi. Sinun ei tarvitse käydä tätä läpi yksin. Tämä sivusto ei tarjoa lääketieteellistä eikä psykologista hoitoa, eikä kukaan lue vastauksiasi.

Lähteet

1. Orth, U., & Robins, R. W. (2022). Is high self-esteem beneficial? Revisiting a classic question. American Psychologist, 77(1), 5–17. DOI: 10.1037/amp0000922
2. Ames, D. R., & Flynn, F. J. (2007). What breaks a leader: The curvilinear relation between assertiveness and leadership. Journal of Personality and Social Psychology, 92(2), 307–324. DOI: 10.1037/0022-3514.92.2.307
3. Heatherton, T. F., & Polivy, J. (1991). Development and validation of a scale for measuring state self-esteem. Journal of Personality and Social Psychology, 60(6), 895–910. DOI: 10.1037/0022-3514.60.6.895
4. Orth, U., & Robins, R. W. (2014). The development of self-esteem. Current Directions in Psychological Science, 23(5), 381–387. DOI: 10.1177/0963721414547414
5. Maailman terveysjärjestö (2026). Depressive disorder (depression) (tietosivu, 11.9.2026). Viitattu 25.10.2026.
6. Bains, N., & Abdijadid, S. (2023). Major Depressive Disorder [päivitetty 10.4.2023]. Teoksessa: StatPearls. StatPearls Publishing (NCBI Bookshelf, NBK559078). Viitattu 25.10.2026.
7. Neff, K. D. (2023). Self-compassion: Theory, method, research, and intervention. Annual Review of Psychology, 74, 193–218. DOI: 10.1146/annurev-psych-032420-031047
8. Kolubinski, D. C., Frings, D., Nikčević, A. V., Lawrence, J. A., & Spada, M. M. (2018). A systematic review and meta-analysis of CBT interventions based on the Fennell model of low self-esteem. Psychiatry Research, 267, 296–305. DOI: 10.1016/j.psychres.2018.06.025

Usein kysytyt kysymykset